Allianssi tulee – oletko valmis?
Allianssimallilla toteutettavat hankkeet ovat saapuneet Suomeen ja niiden käyttö on koko ajan yleistymässä.
Allianssiurakan juuret ovat 1990-luvulla Australiassa, jossa mallia käyttäen on toteutettu useita merkittäviä rakennushankkeita. Esimerkiksi 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä Australiassa toteutettujen allianssihankkeiden arvo oli noin 47 miljardia euroa.
Perinteisten urakkamallien ongelmat
Tarve uusien urakointimallien kehittämiseen on Suomessakin ollut melko ilmeinen. Taipumuksena on ollut, että vähänkään vaativammat hankkeet “saatetaan loppuun” oikeussaleissa.
Perinteisten urakkamallien keskiössä ovat sopimusrikkomusten seuraamukset sekä riskien ja vastuiden jako osapuolten kesken. Tämä johtaa yleensä siihen, että urakkasopimuksen osapuolet näkevät toisensa vastapuolina ja urakkasopimuksen nollasummapelinä, jossa ainoa mahdollisuus hyötyä tapahtuu aina toisen osapuolen kustannuksella. Tästä on myös seurauksena se, että osapuolet keskittyvät urakka-aikana suojaamaan omia etujaan sen sijaan että keskittyisivät projektin loppuunsaattamiseen kustannustehokkaasti.
Urakkatarjouksen neuvotteluvaiheessa win-win -asenne muuttuu hyvin nopeasti sopimuksen allekirjoituksen jälkeen win-lose -asenteeksi, jossa molemmat osapuolet pyrkivät maksimoimaan omia etujaan toisen osapuolen kustannuksella. Näitä epäkohtia poistamaan on kehitetty allianssimalli.
Mistä allianssiurakassa on kyse?
Allianssiurakalla tarkoitetaan toteutusmuotoa, jossa hankkeen osapuolet (tilaaja, suunnittelijat, urakoitsijat ja mahdollisesti materiaalitoimittajat) perustavat yhteiseen sopimukseen perustuvan allianssin. Allianssin osapuolet muodostavat yhdessä erillisen projektiorganisaation, joka käyttää hankkeessa päätösvaltaa ja vastaa projektin suunnittelusta sekä toteutuksesta.
Allianssin osapuolet jakavat yhdessä hankkeeseen liittyviä positiivisia ja negatiivisia riskejä allianssisopimuksessa sovitulla tavalla. Allianssin perusperiaatteita ovat läpinäkyvyys, luottamus, riskien yhteisvastuullinen jakaminen ja yhteinen päätöksenteko. Näillä periaatteilla tavoitellaan perinteisiin urakkamuotoihin verrattuna osapuolten suurempaa sitoutumista hankkeeseen.
Allianssin palveluntuottajat (urakoitsijat ja suunnittelijat) valitaan neuvottelumenettelyllä, jossa tavoitteena on varmistaa allianssiryhmän kyky toimia yhdessä avoimesti ja toisiinsa luottaen. Allianssihankkeissa palveluntuottajalle maksetaan aina suorat rakentamisen kustannukset, sen sijaan palkkioiden maksaminen on sidottu allianssisopimuksessa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen.
Allianssimallin edut
Allianssimalli soveltuu erityisen hyvin monimutkaisiin rakennushankkeisiin, joille on ominaista korkea riskitaso, tiukka aikataulu ja lopputuotteen mahdollinen täsmentyminen hankkeen aikana. Allianssimallin puolestapuhujat eivät kuitenkaan näe mitään esteitä sille, että mallia käytettäisiin myös esimerkiksi laajemmassa korjausurakoinnissa.
Allianssimalli johtaa onnistuessaan tuottavuuden parantumiseen, aikataulujen ja kustannusennusteiden pitävyyteen, laadun paranemiseen ja innovatiivisuuden lisääntymiseen hankkeen aikana.
Allianssimallin riskit
Allianssin onnistuminen ja toimivuus edellyttävät perinteisten asenteiden ja ajatusmallien hylkäämistä. Suomessa on hyvin syvälle juurtuneet käsitykset siitä, että hankkeessa on tilaaja ja urakoitsija, joiden intressit ovat käytännössä päinvastaiset. Tästä on pitkä matka siihen, että hankkeita saataisiin vietyä loppuun yhteisinä projekteina, joissa onnistunut toteutus nähtäisiin molempien osapuolien yhteisenä etuna.
Allianssimallia on sekä kansainvälisesti että Suomessa ylistetty lähes kritiikittä. Kustannusennusteet ja aikataulut pitävät, laatu on hyvää ja riitaisuuksia ei synny. Allianssimallin synnyinsijoilla Australiassa on tosin tuotu esiin tilaajan kannalta epäkohtana allianssimallin taloudelliset riskit.
Kustannusennusteet ovat hankkeissa pitäneet osin siitä syystä, että ennustetta on hankkeen aikana jatkuvasti nostettu. Tämä on johtanut Australiassa siihen, että allianssimalleissa on siirrytty painottamaan enemmän hintatekijää laatutekijän kustannuksella. Alun perin hintatekijällä oli huomattavasti laatutekijää pienempi painoarvo allianssihankkeissa. Nähtäväksi jää, seuraako kehitys Suomessa vastaavaa linjaa.
