EU koventamassa ympäristörikosvastuuta – Mistä uudessa ympäristörikosdirektiivissä on kysymys?

Taustaa

Euroopan komissio julkaisi 15.12.2021 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin (COM(2021) 851 final). Direktiivillä korvattaisiin nykyinen ympäristörikollisuutta koskeva direktiivi (2008/99/EY), jossa säädetään ympäristörikollisuuden kriminalisointia koskevista yhteisistä vähimmäissäännöistä. Direktiiviehdotuksen käsittely EU:ssa on edennyt, kun Euroopan unionin neuvosto hyväksyi 9.12.2022 direktiiviehdotuksesta yleisnäkemyksen, ja sittemmin myös Euroopan parlamentti saavutti oman kantansa 28.3.2023 julkaistussa mietinnössään. Direktiiviehdotuksen käsittely jatkuu lähiaikoina alkavissa kolmikantaneuvotteluissa.

Direktiiviehdotus on osa komission Euroopan vihreän kehityksen ohjelma -pakettia (European Green Deal). Euroopan vihreän kehityksen ohjelman menestys riippuu pitkälti siitä, millaisilla säännöillä EU pyrkii hillitsemään saastumista, huolehtimaan jätteistä ja suojelemaan luonnon monimuotoisuutta. Ympäristörikollisuus heikentää suuresti näitä pyrkimyksiä, ja siten direktiiviehdotuksen tavoitteena on tehostaa ympäristörikosten tutkintaa ja niihin liittyvää rikosprosessia sekä rangaistusvastuuseen saattamista kaikkialla EU:ssa.

Ehdotuksen tavoitteet

Euroopan komission mukaan ympäristörikollisuutta koskeva direktiivi ei nykyisellään ole riittävän tehokas, koska rikosten tutkinnassa, syytteiden nostamisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä on puutteita. Komission mukaan monimutkaiset ja epäselvät rikosten määritelmät ovat heikentäneet sen tehokasta valvontaa. Edelleen nykyisen direktiivin määrittelemien rangaistusten pelotevaikutus ei ole ollut riittävä. Nykyisessä sääntelyssä havaittujen puutteiden vuoksi direktiiviehdotuksen tavoitteena on muun muassa:

1. Vahvistaa ympäristörikosten valvontaa saattamalla direktiivin soveltamisala ajan tasalle sekä selkeyttämällä ja poistamalla epäselviä ympäristörikosten määritelmiä.
2. Varmistaa, että viranomaisilla on käytettävissä tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhtaisia seuraamuksia.
3. Parantaa kansainvälistä yhteistyötä ympäristörikosten tutkinnassa ja syytteeseen asettamisessa.

Keskeiset ehdotukset

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi komissio on ehdottanut muutoksia ympäristörikosten määritelmiin, rangaistuksiin ja valvontaprosesseihin. Neuvosto ja parlamentti ovat edelleen tarkentaneet saavuttamissaan näkemyksissään komission ehdotusta. Tässä kirjoituksessa on nostettu esille ainoastaan neuvoston ja parlamentin olennaisimmat lisäykset.

I. Ympäristörikosten määritelmiä selkeytetään

Ehdotettu direktiivi selventää ympäristörikoksien määritelmissä käytettyjä termejä tarkentamalla huomioon otettavia seikkoja, kuten "huomattava vahinko", "on omiaan" ja "merkityksetön määrä", oikeusvarmuuden lisäämiseksi. Esimerkiksi "huomattavaa vahinkoa" arvioidessa tulee ottaa huomioon vahingon kesto, vakavuus, leviäminen ja palautuvuus sekä ympäristön tila ennen vahingon syntymistä.

II. Ympäristörikosten luokkaa laajennetaan

Sekä nykyinen että ehdotettu ympäristörikosdirektiivi sisältävät listauksen laittomasta toiminnasta, joka on rangaistava ympäristörikoksena. Osa direktiiviehdotuksen rikosten määritelmistä on otettu sellaisinaan nykyisestä direktiivistä, joitakin on muutettu ja selvennetty, ja osa on kokonaan uusia.

Nykyisen direktiivin mukaan rangaistavia ympäristörikoksia ovat:

• aineen tai ionisoivan säteilyn päästöt, jotka aiheuttavat tai ovat omiaan aiheuttamaan huomattavaa vahinkoa ihmiselle, ympäristölle, eläimille tai kasveille;
• laiton jätehuolto;
• merkittävä jätteiden laiton kuljettaminen;
• sellaisten laitosten toiminta, joissa harjoitetaan vaaraa aiheuttavaa toimintaa tai joissa varastoidaan tai käytetään vaarallisia aineita;
• sellaisten ydin- tai muiden vaarallisten radioaktiivisten aineiden hallinta, jotka aiheuttavat tai ovat omiaan aiheuttamaan huomattavaa vahinkoa ihmiselle, ympäristölle, eläimille tai kasveille;
• luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppa, tappaminen, tuhoaminen ja hallussapito;
• elinympäristön heikentäminen suojelualueella; ja
• otsonikerrosta heikentävien aineiden hallinta.

Uudessa ympäristörikosdirektiivissä ehdotettuja uusia rikosluokkia ovat:

• laiton puukauppa;
• EU:n kemikaalilainsäädännön vakavat rikkomiset, jotka aiheuttavat huomattavaa vahinkoa ympäristölle tai ihmisten terveydelle;
• elohopeaa koskevan EU-asetuksen vastainen elohopean valmistaminen, käyttö ja varastointi;
• laiton alusten kierrätys;
• laiton vedenotto;
• sellaisten tuotteiden markkinoille saattaminen, jotka rikkovat sitovia vaatimuksia ja aiheuttavat huomattavaa vahinkoa ympäristölle niiden laajamittaisen käytön vuoksi;
• aluksista peräisin olevat ympäristöä pilaavien aineiden päästöt, jotka eivät ole vähäisiä;
• unionin kannalta merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja koskevan lainsäädännön vakavat rikkomiset;
• ympäristövaikutusten arviointia koskevien vaatimusten vakava kiertäminen;
• fluorattujen kasvihuonekaasujen käsittelyyn liittyvät vakavat rikkomiset; ja
• ympäristötuho.

III. Rangaistuksia kovennetaan

Direktiiviehdotus ankaroittaa ympäristörikoksista säädettyjä rangaistuksia. Jos ympäristörikosdirektiivi tulisi hyväksyttäväksi neuvoston ehdottamassa muodossa, tulee muun muassa Suomen rikoslaissa säädetty yhteisösakon enimmäismäärä uudelleentarkasteltavaksi. Rangaistusten määräämiseen ehdotetaan seuraavia muutoksia:

1. Jäsenvaltioiden tulee jatkossa asettaa vankeusrangaistuksille tietyt enimmäis- ja vähimmäiskestot. Luonnollisten henkilöiden tekemistä rikoksista vaaditaan vankeusrangaistusta, joka on vähintään kolme tai viisi vuotta rikosluokasta riippuen. Rikoksista, jotka aiheuttavat henkilön kuoleman on määrättävä vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on rikosluokasta riippuen vähintään kymmenen tai viisi vuotta.
2. Jäsenvaltioiden tulee sisällyttää lainsäädäntöön yksi tai useampi ympäristörikoksista annettavien rangaistusten koventamisperusteista ja lieventämisperusteista. Koventamisperusteita ovat muun muassa, jos rikos on johtanut ekosysteemin tuhoutumiseen tai aiheuttanut sille pitkäaikaista huomattavaa vahinkoa, tai jos rikoksentekijä on aiemmin syyllistynyt ympäristörikoksiin. Lieventämisperuste on esimerkiksi se, että tekijä ennallistaa ympäristön alkuperäiseen tilaansa.
3. Sakkorangaistusten suuruus kytketään oikeushenkilön taloudelliseen tilanteeseen tai laittomiin voittoihin. Sakon vähimmäissuuruus on vakavimmista rikoksista 5 % yhtiön maailmanlaajuisesta liikevaihdosta tai vaihtoehtoisesti 40 miljoonaa euroa. Kaikista muista rikoksista enimmäissakko olisi vähintään 3 % maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta tai vaihtoehtoisesti 24 miljoonaa euroa. Sakon suuruutta arvioidessa on otettava huomioon rikoksesta saavutettu oikeudeton taloudellinen hyöty.
4. Ehdotus edellyttää myös, että jäsenvaltiot säätävät useista lisäseuraamuksista. Lisäseuraamuksiin kuuluvat muun muassa määräys palauttaa ympäristön tila määräajassa, julkisen rahoituksen epääminen, kielto harjoittaa liiketoimintaa ja rikoksen tekemiseen käytettyjen laitosten sulkeminen.

Komission ja neuvoston ehdotuksiin verrattuna Euroopan parlamentti on kannattanut vielä ankarempia sanktioita, kuten 5 %:n vähimmäismäärän nostamista 10 %:iin yhtiön kolmen edellisen tilikauden keskimääräisestä maailmanlaajuisesta liikevaihdosta.

IV. Valvontaa tehostetaan kansallisesti sekä kansainvälistä yhteistyötä kohentamalla

Ympäristörikosten täytäntöönpanon tehostamiseksi direktiiviehdotuksella otettaisiin käyttöön useita säännöksiä, joilla tutkinnan ja oikeudenkäyntien koordinointia ja tehokkuutta parannettaisiin. Täytäntöönpanoketjun vahvistamiseksi ehdotuksella pyritään muun muassa varmistamaan asianmukaisen asiantuntijakoulutuksen, tehokkaiden tutkintavälineiden, tutkintaan käytettävien riittävien resurssien ja valvontaviranomaisten yhteistyömekanismien saatavuus jäsenvaltiossa.

Kansainvälisen yhteistyön parantamiseksi ehdotus vaatii jäsenvaltioiden kansallisten lakien yhdenmukaistamista, EU-tasoisten elinten kautta toimimista sekä kansallisen strategisen suunnitelman luomista.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Direktiiviehdotuksen käsittely jatkuu parlamentin, neuvoston ja komission välisissä kolmikantaneuvotteluissa. On oletettavaa, että direktiiviehdotuksen käsittely pyritään saattamaan loppuun ennen nykyisen komission toimikauden 2019–2024 päättymistä. Mikäli direktiiviehdotus hyväksytään, jäsenvaltioiden on 18–30 kuukauden kuluessa tuotava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Suomessa valtioneuvosto on suhtautunut direktiiviehdotuksen tavoitteisiin lähtökohtaisesti myönteisesti, mutta kiinnittänyt huomiota erityisesti siihen, että oikeushenkilöille määrättäviä seuraamuksia koskevat velvoitteet eivät ole suoraan sovitettavissa suomalaiseen oikeusjärjestelmään. Suomessa ympäristörikoksista voidaan tällä hetkellä tuomita yhteisösakkoa enintään 850 000 euroa, kun taas neuvoston ehdottamassa muodossa direktiivi nostaisi sakon enimmäismäärän 5 %:iin yhtiön maailmanlaajuisesta liikevaihdosta tai 40 miljoonaan euroon. Kyse olisi siten merkittävästä muutoksesta nykytilanteeseen. Muutosehdotus heijastelee laajempaa trendiä, jossa ankaraa rikosvastuuta kohdistetaan suoraan sellaisiin yrityksiin, joiden toiminnassa rikokseen on syyllistytty, eikä vain yrityksen puolesta toimineisiin yksityishenkilöihin.

Jäämme seuraamaan lainsäädäntöprosessin etenemistä.