Krogeruksen tekijänoikeudellinen kvartaalikatsaus 1/2025

Julkaisemme jatkossa kvartaaleittain tekijänoikeudellisen katsauksen, joka tarjoaa tiiviissä muodossa katsauksen tekijänoikeudelliseen oikeuskäytäntöön kuluvan vuosineljänneksen ajalta. Tällä kertaa katsauksessa tarkastellaan kahta ratkaisua: unionin tuomioistuimen ratkaisua, jonka keskiössä ovat esittävien taiteilijoiden lähioikeudet ja niihin liittyvä kohtuullinen korvaus sekä Saksan liittovaltion korkeimman oikeuden ratkaisua, jossa keskeisenä kysymyksenä on käyttötaiteen teoskynnyksen arviointi. Jälkimmäinen aihe on unionin tasolla hyvinkin ajankohtainen, sillä unionin tuomioistuimessa on tällä hetkellä vireillä kaksi aiheeseen liittyvää ennakkoratkaisupyyntöä.

Orkesterimuusikoiden lähioikeuksien siirto työnantajalle – EU-direktiivien tulkinta ja kansallisen sääntelyn mahdollisuudet – (EUT, C-575/23, ONB ym., 6.3.2025)

Keskeinen kysymys

Voidaanko orkesteriin julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa olevien muusikoiden lähioikeudet, jotka liittyvät heidän kyseisen työnantajansa palveluksessa toteuttamiinsa esityksiin, siirtää työnantajalle suoraan kansallisella asetuksella?

Tausta

Asiassa oli kyse Belgian kansallisen orkesterin (ONB) ja sen muusikoiden välillä syntyneestä riidasta esittävien taitelijoiden esityskorvauksista. Muusikoiden esityksestä maksettavista kohtuullisista korvauksista oli käyty tuloksetta neuvotteluja ONB:n ja sen muusikoiden ammatillisten etujärjestöjen valtuuskuntien välillä vuodesta 2016 vuoteen 2021 asti. Muusikot olivat julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa orkesteriin, ja Belgian valtio oli tuloksettomien neuvottelujen valossa antanut 1.6.2021 kuninkaan asetuksen, jonka mukaan esittävä taiteilija siirtää ONB:n palveluksessa toteuttamiaan esityksiä koskevat lähioikeudet orkesterille. Asetuksen nojalla siirretään niin ikään oikeus välittää yleisölle sekä oikeus valmistaa kappaleita ja levittää niitä lähioikeuksien koko voimassaoloajaksi ja maailmanlaajuisesti korvauksien maksua vastaan. Asetuksen johdanto-osassa todettiin ONB:n moitteettoman toiminnan edellyttävän, että kaikki oikeudet, jotka liittyvät kyseisen orkesterin esittävien taiteilijoiden esityksiin ja niiden hyödyntämiseen, siirretään sille.

Kantajina toimivat orkesterin yksittäiset muusikot olivat 26.7.2021 ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa Conseil d’État’ssa (ylin hallintotuomioistuin, Belgia) nostamassaan kanteessa vaatineet, että 1.6.2021 annettu kuninkaan asetus kumotaan. Kantajat vetosivat erityisesti asetuksen unionin oikeuden vastaisuuteen. Conseil d’État päätyi esittämään unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

1. Onko DSM-direktiivin 18–23 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa olevan henkilöstön lähioikeudet, jotka liittyvät tässä palvelussuhteessa toteutettuihin suorituksiin, siirretään sääntelyteitse?
2. Jos tähän vastataan myöntävästi, onko DSM-direktiivin 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja toteutettujen toimien ja hankittujen oikeuksien käsitteitä tulkittava siten, että niillä tarkoitetaan muun muassa lähioikeuksien siirtoa, joka toteutetaan ennen 7.6.2021 annetulla sääntelytoimella?

Ratkaisu
Unionin tuomioistuin totesi ensinnäkin, että yleisen periaatteen mukaan direktiivillä ei ole taannehtivaa vaikutusta, eikä sitä sovelleta suojattujen teosten ja muun aineiston hyväksikäyttötoimiin, jotka tapahtuivat ennen päivämäärää, jona jäsenvaltioiden on viimeistään pantava direktiivi kansallisesti täytäntöön. Direktiiviä sovelletaan kuitenkin aikaisemman lain voimassa ollessa syntyneiden tilanteiden tuleviin vaikutuksiin direktiivin täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymisestä lähtien, ellei kyseisessä direktiivissä toisin säädetä. Belgian toteuttama lainsäädäntötoimi ei ollut tuottanut kaikkia oikeusvaikutuksiaan sen tullessa voimaan, eikä sen siten voitu katsoa koskevan ainoastaan ennen sen voimaantuloa toteutuneita tilanteita, vaan kyseisellä kuninkaan asetuksella voi säännöllisesti olla kyseessä olevien esittävien taiteilijoiden esityksiä koskevia oikeusvaikutuksia koko sinä aikana, jona sitä sovelletaan. Näin ollen vaikutuksia voi olla myös direktiivin täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymispäivän jälkeen ja vastaus toiseen ennakkoratkaisukysymykseen oli, että kansallinen asetus kuului DSM-direktiivin ajalliseen soveltamisalaan.

Toiseksi unionin tuomioistuin kiinnitti huomiota siihen, että DSM-direktiivin johdanto-osan mukaan direktiivillä täydennetään tietoyhteiskuntadirektiivissä (2001/29/EY) ja vuokraus- ja lainausdirektiivissä (2006/115/EY) vahvistettuja lähioikeuksien siirron sääntöjä. Lisäksi DSM-direktiivin 1 artiklassa todetaan, ettei se vaikuta – 24 artiklassa säädettyjä muutoksia lukuun ottamatta – millään tavalla tietoyhteiskuntadirektiivin tai vuokraus- ja lainausdirektiivin sääntöihin.

Tältä osin tietoyhteiskuntadirektiivissä säädetään oikeudenhaltijoiden yksinoikeudesta sallia tai kieltää – tietyin, asetuksessa säädetyin rajoituksin – kappaleen valmistaminen esitystensä tallenteista ja saattaa nämä tallenteet yleisön saataviin. Vuokraus- ja lainausdirektiivissä säädetään puolestaan esittävien taiteilijoiden yksinoikeudesta sallia tai kieltää esitystensä tallenteiden vuokraus ja lainaus, tallennus, yleisradiointi ja välittäminen yleisölle. Lisäksi vuokraus- ja lainausdirektiivissä säädetään esittävän taiteilijan yksinoikeudesta esitystensä tallenteiden levitykseen.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan immateriaalioikeuksia koskevissa direktiiveissä käytetyillä käsitteillä on oltava sama merkitys, ellei unionin lainsäätäjä ole ilmaissut toisenlaista tahtoa täsmällisessä lainsäädäntöyhteydessä. Unionin tuomioistuin alleviivasi lisäksi, että direktiivejä on tulkittava kansainvälisen oikeuden ja erityisesti juuri niiden kansainvälisten sopimuksien mukaisesti, jotka kyseisillä säädöksillä on pantu täytäntöön. Edellä kuvattuun viitaten unionin tuomioistuin linjasi, että tietoyhteiskuntadirektiivissä ja vuokraus- ja lainausdirektiivissä tarkoitetun esittävän taiteilijan käsite kattaa myös julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa olevat muusikot. Siksi DSM-direktiivin mukaista sopivaa korvausta koskevaa asiaa tarkastellessa tuli ottaa huomioon myös tietoyhteiskuntadirektiivin sekä vuokraus- ja lainausdirektiivin sääntely.

Direktiiveillä säädetyillä oikeuksilla on ennaltaehkäisevä luonne, ja taiteilijoiden esitysten hyödyntäminen edellyttää heidän etukäteen antamaa suostumustaan. Näin ollen sitä, että kolmas käyttää tällaista suojattua aineistoa ilman etukäteen annettua suostumusta, oli tuomioistuimen mukaan pidettävä kyseisen oikeudenhaltijan oikeuksien loukkauksena. Unionin tuomioistuin totesi, että jäsenvaltioilla on toimivalta määrittää ne säännöt, jotka koskevat esimerkiksi tietoyhteiskuntadirektiivissä tarkoitettua suostumusta. Tällainen suostumus on hankittava joko yksilöllisissä tai kollektiivisissa neuvotteluissa tai vahvistettava julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa olevien esittävien taitelijoiden kohdalla sääntelytoimella. Unionin tuomioistuin kiinnitti kuitenkin erityistä huomiota siihen, ettei tällaisella sääntelyllä voida tehdä tekijän etukäteen antamaa suostumusta koskevaa periaatetta vaikutuksettomaksi. Unionin tuomioistuin linjasi lisäksi sopimusvapauden periaatteen sekä oikeuksien ja etujen sopivan tasapainon valossa, ettei DSM-direktiivissä säädetyn asianmukaisen ja oikeasuhteisen korvauksen periaatetta noudateta, jos tiettyyn kategoriaan kuuluvien esittävien taiteilijoiden lähioikeudet siirretään ilman heidän suostumustaan.

Asiassa oli tuomioistuimen mukaan selvää, ettei suostumusta ollut annettu, kun korvauksia koskeva erimielisyys oli nimenomaisesti vahvistettu pöytäkirjassa. Vastaus ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen oli siten, että tietoyhteiskuntadirektiivi ja vuokraus- ja lainausdirektiivi olivat asianomaisten esittävien taiteilijoiden suostumuksen puuttuessa esteenä 1.6.2021 annetulla kuninkaan asetuksella toteutetulle taiteilijoiden lähioikeuksien siirrolle.

Johtopäätökset

• Asiassa unionin tuomioistuin alleviivasi kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisten yleissopimuksien tulkintavaikutusta suhteessa unionin oikeuteen immateriaalioikeuksien alalla. Tältä osin kiinnitettiin huomiota unionin tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan immateriaalioikeuden alalla voimassa olevien direktiivien säännöksiä on tulkittava kansainvälisen oikeuden ja erityisesti juuri niiden kansainvälisten sopimusten mukaisesti, jotka kyseisillä säädöksillä on tarkoitus panna täytäntöön. Huomionarvoista on erityisesti se, että myös sellaisten kansainvälisten yleissopimuksien, joissa Euroopan unioni ei ole osapuoli, säännökset otettiin merkittävissä määrin huomioon asiaa arvioitaessa.
• Lisäksi unionin tuomioistuin kiinnitti huomiota jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa unionin oikeutta käyttäessään toimivaltaansa aloilla, jotka eivät kuulu unionin toimivaltaan (kuten työntekijän palkan muodostavien eri tekijöiden tason määrittely). Tältä osin merkityksellistä on, että unionin tuomioistuimen perusteluissa korostuivat erityisesti direktiivien tavoitteet ja taustalla vaikuttavat periaatteet sen sijaan, että perustelujen keskiössä olisi ollut direktiivien sisältö.
• Merkittävänä voidaan pitää myös tuomioistuimen alleviivaamaa direktiivien ajallista soveltamisalaa koskevaa lähtökohtaa.
• Lähtökohdan mukaan direktiivi soveltuu sellaisiin sen voimassaoloaikana ilmeneviin vaikutuksiin, jotka ovat alkujaan syntyneet direktiivin kansallista täytäntöönpanolakia edeltäneen lain voimassaoloaikana.
• Suomen tekijänoikeuslaissa on säädetty tekijänoikeuksien siirtymisestä työsuhteen nojalla ainoastaan työ- tai virkasuhteessa luotujen tietokoneohjelmien ja tietokantojen osalta. Vastaavaa sääntelyä ei ole esittävien taiteilijoiden lähioikeuksien osalta. Näin ollen ratkaisu on linjassa Suomen tekijänoikeudellisen sääntelyn kanssa.

Käyttöesineiden tekijänoikeuskynnys – (Saksan liittovaltion korkein oikeus, I ZR 16/24, Birkenstocksandale, 20.2.2025)

Keskeinen kysymys
Täyttävätkö Birkenstockin sandaalit tekijänoikeuden suojan saamiseksi asetetut vaatimukset?

Tausta
Birkenstock myy sandaalimalleja "Madrid" ja "Arizona". Yrityksen perustajan jälkeläinen Karl Birkenstock kehitti Madrid-mallin vuonna 1963 ja Arizona-mallin vuonna 1973 ja on mallien yksinoikeuden haltija. Koska tekijänoikeudet eivät ole Saksan lain mukaan vapaasti siirrettävissä, hän myönsi yksinoikeuden kyseisiin sandaaleihin Birkenstock-yhtiölle, joka toimi asiassa kantajana.

Birkenstock haastoi asiassa olevan vastaajan oikeuteen tekijänoikeusloukkauksesta, koska vastaaja myi Madrid- ja Arizona-mallien kanssa samankaltaisia sandaalimalleja nimellä "LEDER SANDALE".

Ratkaisu
Saksan liittovaltion korkein oikeus hylkäsi kanteen. Tuomioistuin totesi, että kantajalla on todistustaakka siitä, että sandaalimalleilla on yksilöllisiä muotoilupiirteitä, joilla ei toteuteta pelkästään teknisiä ratkaisuja ja jotka voivat siten oikeuttaa tekijänoikeudelliseen suojaan. Edelleen tuomioistuin selvensi, että kantajan on esitettävä ne erityiset muotoiluelementit, joista tekijänoikeussuoja voidaan johtaa.

Tuomioistuin huomautti, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan käyttöesineiden osalta on täsmällisesti ja selkeästi ilmoitettava, missä määrin niiden taiteellinen muotoilu ulottuu käyttötarkoituksen sanelemaa muotoa pidemmälle. Tuomioistuin katsoi alemman oikeusasteen tavoin, ettei asiassa ollut ilmeistä, että sandaalien suunnittelussa olisi käytetty teknisten piirteiden sallimaa suunnitteluvapautta tavalla, joka olisi ollut suunnittelijan henkisen työn tulos. Päinvastoin sandaalien muotoilulla katsottiin pyrityn ensisijaisesti terveyttä edistävän, mutta kaupallisesti kiinnostavan tuotteen luomiseen. Tuomioistuimen mukaan sandaalit olivat myötäilleet jo tuolloin tunnettuja, tavanomaisia terveyssandaalien malleja, eikä teoskynnyksen ylittymistä katsottu näytetyn asiassa.

Johtopäätökset

• Teoskynnys ei ylity, eikä tekijänoikeus niin ikään synny pelkästään teknisten seikkojen aiheuttamien muutoksien nojalla. Sen sijaan teoksen tulee olla omaperäinen, tekijän henkisen työn tulos. Tekijänoikeusväitteen tehneellä kantajalla on näyttötaakka loukatuksi väitetystä tekijänoikeudellisesta suojasta, ja kantajan tulee yksilöidä ja esittää ne erityiset muotoiluelementit, joista tekijänoikeussuoja voidaan johtaa.
• Saksan liittovaltion korkein oikeus asetti asiassa käyttötaiteen teoskynnyksen korkealle. Tekijänoikeus on varattu riittävän omaperäisille teoksille, jotka ovat tekijän henkilökohtaisen luovan panoksen tulos. Päätös heijastaa mallisuojan korostunutta roolia teoskynnyksen alle jäävän käyttötaiteen suojamuotona. Huomionarvoista on, että unionin oikeuskäytännön valossa mallioikeuden mahdollisuudella ei tulisi olla vaikutusta teoskynnykseen tai omaperäisyyden arviointiin. Asiassa Saksan liittovaltion korkein oikeus kuitenkin viittasi myös sen unionin tuomioistuimelle jättämään ennakkoratkaisupyyntöön asiassa C-795/23 konektra, joka on vireillä unionin tuomioistuimessa. Asiassa esitetyt ennakkoratkaisupyynnöt koskevat muun muassa juuri mallioikeus- ja tekijänoikeussuojan välistä suhdetta käyttötaiteen saralla ja erityisesti sitä, onko mallisuojan kohteena olevalle teokselle asetettava muita teoksia korkeampi teoskynnys.

Lisätiedot

Technology, Data & IP -praktiikkamme auttaa mielellään tekijänoikeudellisissa kysymyksissä. Olethan praktiikkaan yhteydessä, mikäli sinulla herää kysyttävää tekijänoikeusasioissa tai katsauksessa esitellyistä ratkaisuista.