Liikkeen luovutus ulkoistamisen ja palveluntarjoajan vaihtamisen yhteydessä
Työoikeuspraktiikkamme 19.11.2024 järjestämässä aamukahviwebinaarissa keskusteltiin liikkeen luovutuksen muodostumisesta ulkoistamisen ja palveluntarjoajan vaihtamisen yhteydessä. Asiantuntijamme vastasivat muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Milloin ulkoistaminen ja palveluntarjoajan vaihtaminen voivat muodostaa liikkeen luovutuksen? Entä miten alihankinta eroaa työvoiman vuokrauksesta ja miten tämä vaikuttaa sopimuksen laadintaan? Kokosimme tähän artikkeliin yhteenvedon webinaarista.
Webinaarissa työoikeusaiheita käsittelivät asiantuntijamme Carola Möller ja Marko Katainen.
Liikkeen luovutuksen muodostumisen lähtökohdat
Liikkeen luovutuksella tarkoitetaan liikkeenluovutusdirektiivin mukaan oman identiteettinsä säilyttävän taloudellisen yksikön luovuttamista. Yksiköllä viitataan resurssikokonaisuuteen, joka on järjestetty taloudellisen toiminnan harjoittamiseksi. Työsopimuslain 1 luvun 10 §:n mukaan liikkeen luovutuksella tarkoitetaan "yrityksen, liikkeen, yhteisön tai säätiön tai näiden toiminnallisen osan luovuttamista toiselle työnantajalle, jos luovutettava, pää- tai sivutoimisena harjoitettu liike tai sen osa pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena”.
Liikkeen luovutuksen keskeisiä arviointiperusteita ovat muun muassa missä määrin aineellinen ja aineeton omaisuus, henkilöstö ja asiakkaat siirtyvät uudelle työnantajalle sekä toiminnan jatkuminen samana tai samankaltaisena liikkeen luovutuksen jälkeen. Liikkeen luovutuksen olemassaolo arvioidaan kokonaisarvioinnin perusteella ja erilaisten arviointiperusteiden painoarvo vaihtelee sen mukaan, onko kyse työvoimavaltaisesta vai pääomavaltaisesta toiminnasta. Jos kyse on työvoimavaltaisesta toiminnasta, merkitystä on annettu sille kuinka suuri osa työvoimasta (lukumääräisesti ja ammattitaidollisesti) on siirtynyt. Jos luovutettava liiketoiminta on pääomavaltaista, huomiota on kiinnitetty siihen, missä määrin merkittävä omaisuus on siirtynyt ja onko toimintaa jatkettu samoissa tiloissa ja samoilla laitteilla.
Webinaarissa liikkeen luovutuksen arviointia tarkasteltiin Korkeimman oikeuden (KKO) 2018 tapausten kautta, joissa kaikissa katsottiin olleen liikkeen luovutus. Keskusteltavana oli esimerkiksi KKO:n tapaus KKO:2018:65, jossa X Oy oli tuottanut tehostetun asumisen palveluja kuntayhtymälle. Ostopalvelusopimuksen päättymisen jälkeen kuntayhtymä otti toiminnan itse suoritettavakseen samoissa tiloissa ja samoilla laitteilla, eikä asiakaskuntakaan muuttunut. X Oy:n työntekijöitä ei siirtynyt kuntayhtymän palvelukseen. Kuntayhtymän mukaan kyse oli ollut henkilöstön vuokrauksesta, koska ainoa tuotannontekijä, jonka X Oy oli toimittanut, oli palvelukodin työntekijät. KKO kuitenkin katsoi, että toiminta ei ollut rajoittunut vain henkilöstön vuokraukseen, vaan se oli käsittänyt asumispalvelujen tuottamista sisältävän kokonaisuuden. Korkein oikeus arvioi, että palveluasumistoiminta edellyttää siihen tarkoitukseen erityisesti suunniteltua rakennusta ja laitteita. Kuntayhtymä oli jatkanut toimintaa samoissa tiloissa ja samoilla laitteilla. Koska kyse ei ollut työvoimavaltaisesta taloudellisesta yksiköstä, merkitystä ei annettu sille, että kuntayhtymä ei ollut ottanut palvelukseensa ketään X Oy:n henkilöstöstä.
Mitä alihankintasopimuksissa on hyvä pitää mielessä työoikeudellisesta näkökulmasta?
Ennen ulkoistus- tai alihankintasopimuksen tekemistä on syytä miettiä, millä tavalla ulkoistettava liiketoiminta kestää erilaiset suoritushäiriöt, kuinka tärkeää palveluiden jatkuminen on mahdollisessa suoritushäiriötilanteessa sekä millä tavalla halutaan varautua sopimuksen päättämis- ja päättymistilanteisiin. Ulkoistetun liiketoiminnan takaisinottaminen muodostaa herkästi uudelleen liikkeen luovutuksen, mutta ei välttämättä aina, jos ulkoistettu toiminta on esimerkiksi muuttunut merkittävästi vuosien saatossa. Mikäli palveluiden jatkuvuus on liiketoiminnalle tärkeää, suoritushäiriön käsillä ollessa ja sopimuksen päättämistilanteissa on keskeistä, että osapuolten vastuut ja velvoitteet on määritelty sopimuksessa selkeästi. Sopimuksissa on myös mahdollista varautua mahdolliseen uuteen liikkeen luovutukseen esimerkiksi kustannusten jaosta ja menettelytavoista sopimalla, kun palvelu halutaan ottaa takaisin itselle tai siirtää kolmannelle.
Miten alihankinta eroaa työvoiman vuokrauksesta ja miten tämä vaikuttaa sopimuksen laadintaan?
Vaikka monesti on selkeää, milloin on kyse alihankinnasta ja milloin työvoiman vuokrauksesta, voi rajanveto joskus olla hankalaa. Lähtökohtaisesti alihankinnassa sovitaan palvelusta, työkokonaisuudesta tai jostain tietystä työn tuloksesta, kun taas työvoiman vuokrauksessa vuokralle antajan, eli varsinaisen työnantajan velvollisuutena on käytännössä vain toimittaa vuokratyöntekijät käyttäjäyritykselle. Käytännön tasolla erot näiden kahden välillä liittyvät työoikeudellisesta näkökulmasta siihen, että työnjohto ja valvonta säilyvät alihankinnassa varsinaisella työnantajalla, mutta työvoiman vuokrauksessa ne siirtyvät käyttäjäyritykselle. Erot liittyvät myös työturvallisuusvastuiden jakautumiseen.
Vuokratyövoimaa koskevan sopimuksen laatimisessa on sopimuksen keston, päättämisen ja työntekopaikan lisäksi syytä huomioida työtehtävissä vaadittava osaaminen sekä työehtosopimusten soveltuvuus. Mahdollista on myös sopia esimerkiksi rekrytointipalkkiosta. Ylipäätään ulkopuolista työvoimaa käytettäessä on aiheellista tarkistaa, rajaako soveltuva työehtosopimus ulkopuolisen työvoiman käyttöä, yhteistoimintalain säännökset ulkopuolisesta työvoimasta sekä tilaajavastuulain asettamat velvoitteet.
Korkeimman oikeuden uusin oikeuskäytäntö palkkaharmonisaatiosta liikkeen luovutuksessa
Webinaarin lopussa käsiteltiin Korkeimman oikeuden viimeaikaista oikeuskäytäntöä palkkaerojen yhtenäistämisestä liikkeen luovutuksen jälkeen. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2024:9 oli kyse tapauksesta, jossa liikkeen luovutuksella siirtyneille ensihoitajille oli maksettu noin viiden ja puolen vuoden ajan korkeampaa palkkaa samasta tai samanarvoisesta työstä kuin sairaanhoitopiirin palveluksessa jo aiemmin olleelle ensihoitajalle. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden mukaan palkkoja ei ollut yhdenmukaistettu kohtuullisessa ajassa, mutta Korkein oikeus päätyi toiselle kannalle. Korkein oikeus totesi, että kohtuullinen aika on arvioitava tapauskohtaisesti, eikä oikeuskäytännöstä voida johtaa yleisesti hyväksyttävää enimmäisaikaa palkkaerojen yhdenmukaistamiselle. Korkeimman oikeuden mukaan tasapuolisen kohtelun velvoitetta ei ollut rikottu, sillä sairaanhoitopiirin pyrkimys palkkaerojen poistamiseen virka- ja työehtosopimuskausittain tapahtuvin neuvotteluin oli ollut ymmärrettävä toimintapa sairaanhoitopiirin taloudellisten voimavarojen rajallisuus huomioon ottaen. Tapauksessa oli merkityksellistä se, että sairaanhoitopiiri oli ryhtynyt palkkaerojen poistamiseen ja sillä oli uskottava suunnitelma palkkaerojen poistamiseksi.
Lisätiedot
Olethan yhteydessä työoikeuspraktiikkaamme, jos sinulla herää kysymyksiä webinaarin aiheisiin liittyen. Jos haluat saada lisää tietoa tapahtumistamme ja webinaareistamme, voit täyttää tapahtumiimme liittyvän yhteystietolomakkeen täältä.
