Velvoitteen vanhentuminen – miten vanhentuminen tapahtuu ja mitä sen katkaisemisesta tulee tietää?

Dispute Resolution -praktiikkaamme webinaarissa 1.4.2025 käsiteltiin velvoitteen vanhentumisen peruskysymyksiä: vanhentumisajan alkamista, vanhentumisen katkaisemista sekä vanhentumiseen vetoamista. Vanhentumissääntelyä käytiin webinaarissa läpi käytännön vinkkien ja esimerkkitilanteiden kautta. Koostimme tähän artikkeliin yhteenvedon webinaarista.

Webinaarissa puhuivat asiantuntijamme Mikko Elonheimo ja Laura Tuure-Fallström.

Vanhentumissääntelyn tausta ja vanhentumislaki

Velvoitteen vanhentumisella tarkoitetaan velvoitteen raukeamista sen johdosta, ettei velkoja ole lakiin tai sopimukseen perustuvan ajan kuluessa asianmukaisesti saattanut oikeuttaan voimaan, eikä myöskään velallinen ole tunnustamalla uudistanut velvoitettaan. Vanhentumislainsäädännön taustalla on tarve turvata velkasuhteen selkeyttä ja läpinäkyvyyttä sekä suojata osapuolten luottamusta velkasuhteessa valitsevaan status quohon. Vanhentuminen estää vanhojen ja unohtuneiden velkojen perimisen ja pakottaa velkojat valvomaan oikeuksiaan sekä perimään saatavansa ajoissa.

Laki velan vanhentumisesta ("vanhentumislaki", 728/2003) on vuonna 2003 voimaan astunut yleislaki, jota sovelletaan laajasti erityyppisiin velvoitteisiin, kuten rahavelkoihin ja velvoiteoikeudellisiin suoritusvaatimuksiin. Vanhentumislain sääntely on pakottavaa velallisen suojaksi, eli siitä ei voi poiketa velallisen vahingoksi esimerkiksi sopimalla vanhentumislaissa säädettyä pidemmästä vanhentumisajasta. Rajat ylittävissä tilanteissa tulee huomioida, että vanhentumissääntely on puhtaasti kansallista.

Saatavan vanhentumisella on erilaisia oikeusvaikutuksia:

1. Kun saatava vanhentuu, suoritusvelvollisuus lakkaa. Velallisella ei kuitenkaan ole oikeutta saada takaisin vanhentuneesta velasta tekemäänsä suoritusta.
2. Vanhentunutta saatavaa voidaan myös käyttää kuittauksessa. Kuittausedellytysten on täytyttävä ennen vanhentumista paitsi, jos saatavat liittyvät samaan oikeussuhteeseen.
3. Vanhentumisajan kuluminen voidaan pääsääntöisesti katkaista tai keskeyttää (poikkeuksena lopullinen vanhentuminen).

Vanhentumislain vanhentumisajat

• Ensisijainen yleinen vanhentumisaika on kolme vuotta. Vanhentumisaika alkaa kulua siitä, kun velkoja olisi voinut vaatia suoritusta velalliselta. Vanhentumisaikaa voi pidentää katkaisemalla.
• Korvausvelan vanhentumista koskee lisäksi kymmenen vuoden enimmäisaika, joka on kolmen vuoden vanhentumiseen nähden toissijainen vanhentumisaika. Enimmäisajan alkaminen on sidottu tapahtumaan tai laiminlyöntiin, josta vahinko on aiheutunut.
• Toissijainen kymmenen vuoden vanhentumisaika koskee ehdollisia velvoitteita, kuten takaussaatavia, joiden vanhentumisajan alkaminen ei määräydy yleisen vanhentumisajan sääntöjen mukaan. Ehdollisten velvoitteiden vanhentumisaika alkaa siitä, kun ehdollinen sitoumus on annettu. Kun velka on erääntynyt maksettavaksi, siirrytään kuitenkin noudattamaan erääntymispäivästä laskettavaa kolmen vuoden vanhentumisaikaa.
• Jos velka on vahvistettu lainvoimaisella tuomiolla, on vanhentumisaika viisi vuotta.
• Luonnollisia henkilöitä koskevat absoluuttiset enimmäisajat. Luonnollisen henkilön sopimukseen perustuva rahavelka vanhentuu viimeistään, kun 20 vuotta on kulunut velan erääntymisestä. Jos velkoja on luonnollinen henkilö, vanhentumisaika on 25 vuotta. Näitä vanhentumisaikoja ei voi pidentää.

Yleinen kolmen vuoden vanhentumisaika alkaa pääsääntöisesti kulua seuraavasti:

1. Eräpäivästä tai eräännyttämisestä: Sitovuuden tulee syntyä ennen eräpäivää (eräpäivän määrääminen esimerkiksi laskulla ei ole velallista sitovasti ennalta määrätty). Eräännyttäminen liittyy tilanteeseen, jossa sovitaan, että velkojalla on eräpäivästä huolimatta oikeus eräännyttää velka maksettavaksi ennenaikaisesti esimerkiksi velallisen sopimusrikkomuksesta. Tällöin vanhentumisaika alkaa eräännyttämistoimesta.
2. Kaksipuolisesti velvoittavassa oikeussuhteessa velkojan suorituksesta: Vanhentumisaika alkaa kulua siitä, kun velkoja on voinut vaatia velalliselta suoritusta.
3. Korvausvelassa siitä, kun velkoja voi esittää vaatimuksensa: Vanhentuminen on kytketty siihen, kun velkoja voi tai olisi voinut vaatia suoritusta. Vahingonkärsijällä eli velallisella on selonottovelvollisuus, eli vanhentumisajan alkaminen edellyttää, että velkojalla on riittävät tiedot aiheutuneesta vahingosta ja sen aiheuttajasta. Vanhentumisaika lasketaan kunkin vahingon aiheuttajan osalta erikseen, jos vahingon aiheuttajia on useita.
   

Vanhentumisajan katkaiseminen

Velvoitteen vanhentumisen katkaisemisessa on kyse velkojan tai velallisen vastapuoleensa kohdistamasta erityisestä velvoitteen voimassaoloa koskevasta toimenpiteestä, jolla vanhentuminen estyy. Vanhentumisen katkaiseminen edellyttää, että osapuoli saa tiedon katkaisutoimesta.

Vapaamuotoisiin katkaisutoimiin kuuluvat maksujärjestelyt tai muut sopimukset osapuolten välillä, osasuoritus tai velan tunnustaminen sekä velkojan vaatimus tai muu muistutus, joka edellyttää velan yksilöimistä katkaisutoimessa. Vahingonkorvaussaatavan osalta katkaisutoimesta on käytävä ilmi velan peruste ja määrä kohtuudella vaadittavalla tavalla, jos ne eivät ole velallisen tiedossa.

Oikeudellisia katkaisutoimia ovat kanteen vireillepano tuomioistuimessa tai muussa laissa säädetyssä menettelyssä, julkinen haaste tai konkurssivalvonta, ulosottoasian vireillepano sekä tuomioistuinsovittelu. Oikeudellisten katkaisutoimien erityispiirteenä on menettelyjen aikainen "prosessirauha", jolloin vanhentumisaika on kokonaan pysähdyksissä.

Velka tulee yksilöidä katkaisutoimessa. Yksilöinnin riittävyyden arviointi on tapauskohtaista, mutta huomioitavia seikkoja ovat muun muassa velan selvyys, velkasuhteiden määrä sekä osapuolten asema siten, että ammattimaista luotonantoa tai perintää suorittavalta voidaan edellyttää tarkempaa yksilöintiä kuin yksityishenkilöltä. Vahingonkorvauksen katkaisemisella on “korotetut edellytykset”, eli katkaisutoimesta on käytävä ilmi sekä velan peruste että määrä (määrän osalta riittävää on ilmoittaa velan arvioitu määrä muistutushetkellä tai velkojan näkemys määrän laskuperusteista). Perusteesta on ilmoitettava teko, laiminlyönti, tapahtuma tai muu olosuhde, joka velkojan käsityksen mukaan aiheuttaa korvaus- tai hyvitysvastuun sekä näin aiheutettu vahinko. Huomioon otetaan myös se, mitä velallinen tietää tilanteesta ja mitä hän voi asiantuntemuksellaan päätellä velkojan ilmoituksesta.

Katkaisutoimi katkaisee myös liitännäissuoritusten vanhentumisen, eli päävelan vanhentumisen katkaiseminen katkaisee korkosaatavien vanhentumisen, vaikka niiden vanhentumisen alkamista arvioidaan erikseen. Jos velallisia on useita, vanhentuminen tulee katkaista kunkin velallisen osalta erikseen. Velka voi siten vanhentua yhden yhteisvelallisen osalta muiden jäädessä vastuuseen velasta. Tuomioistuin ottaa velan vanhentumisen huomioon ainoastaan asianosaisen väitteestä. Riita-asiassa tuomioistuin saa perustaa ratkaisunsa yksin asianosaisten esittämiin vaatimuksiin ja väitteisiin. Velallisella on väittämistaakka siitä, että velka on vanhentunut ja velkojalla puolestaan todistustaakka siitä, että vanhentuminen on asianmukaisesti katkaistu.

Muista vähintäänkin nämä asiat vanhentumiseen liittyen:

1. Tarkista, mitä vanhentumisesta on säädetty.
2. Katkaise velan vanhentuminen mieluummin heti kuin myöhemmin.
3. Huolehdi, että katkaisutoimen sisältö on riittävän yksilöity. Katkaise vanhentuminen erikseen kutakin velallista kohtaan.
4. Tee vanhentumisen katkaisu kirjallisesti ja toimita katkaisutoimi tiedoksi todisteellisesti, jotta se on jälkikäteen mahdollista todentaa.
5. Velallinen: Muista vedota vanhentumiseen, sillä näyttötaakka velan vanhentumisesta on velallisella.

Lisätiedot

Olethan yhteydessä Dispute Resolution -praktiikkaamme, jos sinulla herää kysymyksiä webinaarin aiheisiin liittyen. Jos haluat saada lisää tietoa tapahtumistamme ja webinaareistamme, voit täyttää tapahtumiimme liittyvän yhteystietolomakkeen täältä.